Ilman isäni tukea Muay Borania ei opetettaisi Suomessa - kiitos isä!


Uskaltaisin väittää, että ilman isäni tukea ei Muay Borania opetettaisi Suomessa. Isäni on auttanut minua löytämään tieni kamppailu- ja taistelulajien pariin, kannustanut ja tukenut tällä tiellä sekä tehnyt suuren työn seuramme eteen. Näin isänpäivänä on hyvä aika pysähtyä miettimään, mistä kaikesta isää onkin kiittäminen.


Ensikosketukseni kamppailu- ja taistelulajeihin sain jo pienenä, kun isäni vei minut painitreeneihin. Isä oli aiemmin harrastanut potku- ja thainyrkkeilyä, ja opetti minulle kotona keittiössä kiertopotkuja. Nuorempana pelasin myös jalkapalloa, ja lajin vastapainoksi kävimme isän kanssa kokeilemassa Hapkidoa. Keittiössä treenatut kiertopotkut saivat kehuja, ja isältä sain kannustusta lajin harjoitteluun.

Tosissani päätin alkaa opetella itseni suojelemista sen jälkeen, kun 15-vuotiaana kimppuuni käytiin porukalla. Painista oli kahakassa apua, mutta kaipasin jotain lisää. Isän esimerkkiä seuraten halusin kokeilla hänen harrastamaansa lajia. Aloitin thainyrkkeilyn seurassa, jossa isäkin oli aiemmin treenannut.


Thainyrkkeily vei mukanaan, mutta noin vuoden kuluttua aloin kaivata treeniin taistelulajeille ominaisia asioita. Kamppailu-urheilun sijasta halusin syventyä taistelulajille ominaisiin tekniikoihin, oppia lajin filosofiaa sekä seurata vyöarvoihin perustuvaa opetusohjelmaa. Oman paikkani löysin lopulta thainyrkkeilyn kantalajin, Muay Boranin parista.


Treenattuani pari vuotta oli minun vuoroni innostaa isäni sekä veljeni uuden lajin pariin. Heidän ihastuttua lajiin tuli siitä meille yhteinen elämäntapa, ajanvieton keino sekä jopa kutsumus.


Laji yhdistää meitä vahvasti, ja nautinkin harjoittelusta vieläkin enemmän, kun saan tehdä sen heidän kanssaan. Yhdessä käymme säännöllisesti ulkomailla kouluttautumassa lisää lajin parissa, jotta voimme kehittää sen opetusta Suomessa entisestään.


Isä on aina löytänyt aikaa ja intoa lähteä kanssamme reissuun viettämään yhdessä aikaa rakkaan harrastuksemme parissa.

Isäni on ollut vankkana tukena myös haastavissa tilanteissa. Urheiluseuramme kohtalo oli vaakalaudalla, kun lajin Suomeen tuonut, entinen opettajani Samu Majander joutui jäämään pois lajin parista. Koko seura sekä pääopettajan ja maaedustajan rooli siirtyivät minulle. En olisi millään selvinnyt tästä vastuusta ilman perheeni tukea.


Isä on kuunnellut huoliani, auttanut yli umpikujista ja tehnyt paljon töitä seuran eteen. Isä ei ole koskaan kieltäytynyt avunpyynnöstäni, vaan kulkenut tukena rinnallani. Yhdessä olemme saaneet myös juhlia menestyksen ja onnistumisten hetkiä seuran ja Muay Boranin parissa.


Urheiluseuran vetovastuussa kaikki tuki on tärkeää. Isä on kannustanut minua eteenpäin, jakanut huoleni ja tehnyt valtavasti töitä seuran eteen. Hän on huolehtinut salistamme ja varusteistamme, avustanut opetuksessa ja kehittänyt seuran toimintaa eteenpäin.

Kiitos siis, isä. Kiitos kannustuksesta, tuesta ja innostuksesta. Kiitos kovasta työstä, huolien jakamisesta ja esimerkin näyttämisestä. Kiitos ajastasi, avusta ja yhteisistä hetkistä niin salilla kuin sen ulkopuolellakin. Oikein hyvää isänpäivää!


#IMBAFamily #Kokemukset #Yhteisöllisyys #MuayBoran

©2020 Muay Boran IMBA Finland.

Kaikki oikeudet pidätetään.

  • YouTube IMBA Finland
  • Instagram - IMBA Finland
  • Facebook - IMBA Finland