Vuosi sitten odotti kesäloman päässä uusi seikkailu: olin lähdössä vaihtoon Roomaan avopuolisoni, Suomen maaedustajan Dani Warnickin kanssa. Onkohan aivan pähkähullua yhdistää taistelulajiharrastus ja opiskelijavaihto? Päätimme kokeilla, ja yhtälöstä syntyi unohtumaton kokemus sekä matka ikuiseen kaupunkiin taistelulaji Muay Boranin kautta.
Opiskelijavaihto ja treenimatka yhdessä
Unelmat Rooman-vaihdosta alkoivat kääntyä todeksi, kun vaihtopaikka ERASMUS+-ohjelmassa vahvistui meille molemmille La Sapienza –yliopistosta. Olimme haaveilleet yhteisestä vaihdosta, ja kohteeksi pohdimme sellaista paikkaa, jossa pääsisi kenties myös treenaamaan.
Roomasta löytyi meille sopiva yliopisto, joten mikäpä sen parempi idea, kuin lähteä IMBA:n päämajaan oppimaan lisää Muay Boranin taitoja italialaiselta suurmestarilta.
Italiassa meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan, ja asuntokin löytyi sattumalta aivan salin vierestä. Matkaa itse yliopistolle kertyi reilusti enemmän, mutta painopiste vaihdon aikana olikin suunnitelmamme mukaan enemmälti taistelulajien kuin kauppatieteiden opiskelussa. Pääsimmehän toki yliopistollekin kulkemaan aina muutaman kerran viikossa, ja salille sitäkin enemmän.
Osallistuminen treeneihin viidesti viikossa sekä jokaviikonloppuinen seminaari evät olisi varmasti onnistuneet, mikäli matka salille olisi ollut pitkä ja kaoottinen. Tämän reissuamisen säästimme siis yliopistolle kulkemiseen, ja asuimme onnellisesti IMBA:n salia vastapäätä.
Henkilökohtaista opetusta akatemian johtajalta
International Muay Boran Academyn eli taistelulajiorganisaatio IMBA:n päämaja sijaitsee Roomassa, Italian sydämessä. Vaikka akatemiaan kuuluvia kouluja löytyy jo lähes joka mantereelta ja yli 20 maasta, kaikki tiet vievät silti väistämättä Roomaan, jossa akatemian perustaja ja suurmestari Marco De Cesaris opettaa lajia. Moni maaedustaja käykin hänen luonaan hakemassa kokemusta ja oppia, jota jälleen jakaa omalla koulullaan oppilailleen, vaikkapa maailman toisella puolella.
Akatemiamme toiminta pohjaa yhteiseen opetusohjelmaan ja siksi IMBA:n opetus onkin kaikilla kouluilla vastaavaa sekä yhtä laadukasta. Roomassa treenaaminen on silti oma juttunsa, ja henkilökohtainen opetus lajin suurelta mestarilta erittäin arvokas kokemus. Siksi päätimme yhdistää vaihdon mahdollisuuteen oppia Muay Borania akatemian päämajassa neljän kuukauden ajan.
Monipuolinen treeni täytti arjen sekä viikonloput
Ja oppiahan kertyi. Heti alkuvaiheessa suurmestari Marco De Cesaris ehdotti, että keskittyisimme neljän kuukauden aikana aivan lajin perusteisiin ja yksityiskohtien hiomiseen treenin yhteydessä. Viikonloppuisin seminaareissa pääsisimme oppimaan uusia taitoja erilaisten liikesarjojen sekä tekniikoiden kautta.
Perustreenit viikon aikana pyhitettäisiin puolestaan lajin tärkeimpien perusasioiden toistoille niin De Cesarisin kuin mestari Marica Vallonenkin johdolla.
Laskujemme mukaan treenitunteja kertyi noin 150, mikä näkyi melkoisena taitojen sekä kunnon kehityksenä.
Muay Boranin viehätys onkin sen monipuolisuudessa, ja uusia asioita oppiessaan huomaa, että perusteita ei voi koskaan osata liian hyvin. Oppi rakentuu pyramidimaisesti, ja pohjan on oltava riittävän leveä, jotta muita asioita voi alkaa kasata sen päälle. Siksi olimme erittäin kiitollisia päästessämme mestarin opissa hiomaan tärkeitä taitoja, joita voimme Suomessa opettaa edelleen muille.
La dolce vita - makeaa elämää Roomassa?
Koko vaihtoaika Roomassa vierähti hurjan nopeasti, mutta kerkesimme välissä toki myös nauttia italialaisesta elämästä. Yliopistolla asiat sujuivatkin italialaiseen, verkkaiseen tapaan – silloin, kun sujuivat. Pääsimme kokemaan onnen ja turhautumisen hetkiä, ja opimme sekä vihaamaan että rakastamaan ikuista kaupunkia.
Kovan treenin vastapainoksi nautimme vertaansa vailla olevasta italialaisesta ruuasta, ja teimme päiväreissuja läheisiin pikkukyliin. Arkeen oli helppo päästä kiinni, kun tunsimme italialaisia ystäviä salilta. Heiltä saimme loistavia vinkkejä ravintoloista, liikenteessä selviämisestä sekä vaikkapa kahvin tilaamisesta oikeaoppisesti.
La dolce vita eli makea elämä tuli treenin lomassa tutuksi, mutta niin tuli myöskin esimerkiksi traffico caotico eli kaoottinen liikenne. Vaihto oli mainio kokonaisuus, jossa tasapainottelivat treeni, elämykset sekä arkinen selviytyminen vieraassa kulttuurissa.
Kuin yhtä suurta perhettä
IMBA:n perhe eli treenikaverimme Italiasta sekä satunnaiset vierailijat muualta maailmasta pitivät huolen siitä, että vastaanotto salilla oli aina yhtä lämmin ja treeneihin oli mahtavaa mennä.
Viimeisellä viikolla meille järjestettiin myös läksiäisillallinen roomalaiseen tapaan, ja moni kerääntyi koko illaksi notkuvan ruokapöydän ääreen meitä hyvästelemään. Olimme erittäin otettuja vieraanvaraisuudesta sekä vaikuttuneita ystävällisyydestä, joka muista treenaajista välittyi.
Taistelulaji todella yhdistää meitä, hyvin erilaisiakin ihmisiä keskittymään samaan asiaan ja auttamaan toinen toisiamme kehittymään siinä koko ajan paremmiksi.
Jälkikäteen katsoen ei vaihto olisi voinut onnistua paremmin. Roomaan lähteminen oli loistava tapa yhdistää intohimo taistelulajia kohtaan sekä opiskelijaelämä ulkomailla.
Hulluimmat haaveet kannattaa ilman muuta toteuttaa, ja mikäs parempi paikka sille tässä tapauksessa olisi, kuin Rooma. Sanoohan sananlaskukin sen: Hulluja nuo roomalaiset!
